Citius, altius, fortius

Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin - siinä meillä teemaa tällä hetkellä. Aaro hakee koko ajan rajojaan. Pitää juosta ja hyppiä ja kiivetä. Kaikki, mihin ylettyy, on hänen valtakuntaansa. Yhteen otetaan päivittäin kymmeniä (ellei satoja) kertoja.

Tänään meillä sairastaa äitiliini. Kuumetta ja nuhaa... Kiitos rakas poikani tästä kivasta lahjasta!!! ;-) Kotona tällä hetkellä yksin nyhjötän... ja siivoan. Kas kummaa, kun se rauha ja mahdollisuus on.

Tässä kuvassa on meidän talon nimikyltti... Huomaako kukaan siinä mitään erillaista? Kyllä, se on suorassa! Monta vuotta sitä surkeaa kylttiä katseltiin. Voisi sanoa, että se kuvasi hyvin tämän talon tilaa. No, asukkaiden keski-ikä taitaa olla aika lähellä 70 vuotta. Enkä narraa yhtään! Lauantaina Joni pystytti kyltin uudestaan. On maalattu ja kaikki!

Sunnutaina tehtiin kauan puhuttu retki Lenholmaan. Ylienerginen taapero ja flunssaiset isi ja äiti mukanaan repullinen voileipiä ja kahvia sekä nenäliinoja. Vaikka ilma tuntui aluksi hyvältä, niin kova tuuli alkoi äkkiä tuntumaan tosi kylmältä.

Aaro tykkäsi tosi paljon, kun sai juosta pitkin metsätietä. Välillä jäätiin ihmettelemään kaiken maailman juttuja. Oja oli tosi mielenkiintoinen, kun siellä oli vettä. Välillä muksahdettiin tietty nurin ja tutkittiin vähän tarkemmin ruohonjuuria.



Matka jatkui tammimetsään, jossa on vain polkuja, missä kävellä. Siellä oli parempi olla äitin tai isin sylissä. Kuka sitä nyt jaksaa koko ajan ottaa yhteen juurakoiden kanssa.

Lenholmasta löytyy varmaan Suomen vanhimpia tammia. Suurinosa tosin makaa lahona maassa tai keloina. Isoja ne silti on.

Ihmeteltiin kaikenlaista siinä matkalla ja kiivettiin lintutorniin, jossa syötiin sitten ne mahtavat eväät. Tornista näkyi ainakin 8 joutsenta ja pari pienempää vesilintua. Aaro katseli tosi tarkkaan samalla kun mutusteli sämpyläänsä. Sitten jatkettiin matkaa kotia kohti.

Tämä kuva ei oikein kerro koko totuutta. Metsä oli ihan täynnä valkovuokkoja ja kiurunkannuksia. Näky oli aika mieletön. Sinivuokkojakin oli paljon vielä, mutta niillä on omat kasvupaikkansa.

Koko reissun kohokohta Aarolle oli varmaan traktorin näkeminen. Se oli kaukana pellolla levittämässä lantaa.


Kotimatkalla urhea vaeltajamme sitten nukahti. Ja nukkui tooosi pitkät päiväunet. Niin taisi nukkua isi ja äitikin muuten. Niisk!