Hundar, hundar...

Siinähän sitä taas on viikko vierähtänyt. Mitään ihmeempää ei ole tapahtunut. Töissä ja hoidossa ollaan käyty ja pihalla touhuttu vähän. Hiekkalaatikkoon saatiin uudet laudat kanteen. Mäkin vähän testasin Jonin hienoa UUTTA sirkkeliä. On oikeen laserit ja kaikki. Aarokin siinä äitiä neuvoi sahaamisessa... "Näin... näin.. noin... noin..." Kyllä on ihan isänsä poika!

Pilvikirsikan kukat eivät vain ota auetakseen. Otin siitä kiusallani kuvankin. Mistä sitä tietää, jos se vaikka innostuis. Voikukkia kasvaa joka paikassa ihan kyllästymiseen asti. Olen töissä kaivanut niin paljon voikukkia ylös, että ne alkaa tosiaan sapettaa. Tosin, jos ette oo huomanneet, niin semmoinen kunnon voikukkaniitty on aika henkeäsalpaavan näköinen.

Tänään, elikkä siis lauantaina, oltiin koiranäyttelyssä. Vapise Päivi siellä Tampereella! ;-D Se oli tosi kivaa. Oon ollut kerran ennenkin ja kokemukset on olleet hyvät. Par-Hau järjesti tällä kertaa Pajbackan kentällä kaikkien rotujen näyttelyn. Oltiin vaan ihan hetki, koska Aaro oli mukana. Eikä hän jaksanutkaan koko aikaa, vaan nukahti kesken kaiken. Meidän suosikki on tietysti sileäkarvainen noutaja eli flatti, koska Milla sitä eniten muistuttaa niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin. Se vaan esiintyy vasta huomenna. Kukaties menemme niitä ihailemaan silloin. Tänään ihailimme pyreneittenkoiraa.

Tässä siis äiti ja poika. Ekana äiskä, joka sai kait jotain palkintojakin ja oli rotunsa paras. Ja sit poika, joka oli se toinen niistä kahdesta pyreneidenkorasta ;-). Poika oli vähän vaaleampi. Samaan aikaan esiintyi paljon pikkukoiria mm. mäyriksiä ja villakoiria (isojakin). Isommista luultavasti leonberginkoiraa ja ainakin tanskandogeja. Yksi howavartkin nähtiin. Myös meidän suosikkeja. Irlanninsetterit on joskus kivoja, mutta ei niin kivoja. Ihan tässä koirakuume iskee. Tosiaan taidetaan mennä huomenna kattomaan niitä flatteja ja sit olis novascotiannoutajiakin....

Iltapäivällä Aaro vietiin mummille hoitoon ja käytiin Raision kukkatalossa vähän kesäkukkaostoksilla. Käteen tarttui samettikukkia ja suikeroalpia. Ei ole vielä istutettu purkkiin, kun pitää saada uusi laatikko niille. Orvokit menee sitten takapihalle, keittiön ikkunalle. Mutta kaupasta ostin taas bataatin ja sen sain purkkiin. Toooosi työlästä... Ja nyt sitten alkaa seuranta bataattiköynnöksen kasvatuksesta. Meillä on ollut jo muutamana vuonna kasvamassa ja aina se aiheuttaa vähän hämmästystä, kun siitä kerron. Kukkiahan se ei ehdi, mutta oikein hieno vihreä köynnös siitä tulee.