JEE, meillä onkin liput Rowlitiin!!!

Sain lopultakin hankittua noi liput eilen. Äiskä oli toooosi päättäväinen. Äiskä on paras. Eli 14.7. BAILATAAN kaivoksen pohjalla. Siellä toivottavasti näkyy myös tuttuja ("vinkki, vinkki").

Kesäistä viikonloppua tässä vietellään uusien perunoiden ja biffien muodossa. Ei pahemmin mitään ohjelmaa koko viikkona. Lähinnä odotellaan herrojen loman alkamista. Maanantaina siis alkaa...

Ihmiset lähettelee nykyään tosi vähän kortteja, mutta torstaina meille lumpsahti postilaatikosta jopa neljä korttia. 2 niistä oli nimpparikortteja mummilta. Yksi oli Lapista: Mummi, pappa ja Elina olivat lomailemassa Kaukosessa. Sieltä siis toi poro-kortti.

Yksi kortti tuli kaukaa Färsaarilta serkultani, Heidiltä. Hän on siellä opiskelemassa fäärin kieltä ja tutustumassa kulttuuriin. Mahtavia maisemia!! Kaikkein eniten mua yllätti oma maantiedontuntemukseni... ajattelin, että ko. saaret oli ihan toisessa suunnassa kuin ne on. Mutta Heidin blogia mielenkiinnolla lukeneena oon paljon, paljon viisaampi.

Eilen, elikkä siis perjantaina oltiin Aaron kanssa ekaa kertaa sirkuksessa. Sirkus Caliba oli ihan hauska, pieni, ehkä "kotikutoinen" sirkus. Mä tykkäsin kyllä. Aarolle se oli liian pitkä aika istua paikallaan. Puoli tuntia jaksoi ihan hyvin. Seuraava vartti oli taistelua paikallaan olosta. Tauolla mä päätin, että nyt riittää. Ehdittiin sentään katsomaan taikuri, nuoralla temppuilija, fakiirinainen, pellejä ja ponilla ratsastava dalmatialainen ym.

Tänään ollaan otettu ihan lunkisti, jotta pojat pääsis vähän lomatunnelmiin. Käytiin katsomassa lampaita Norbyssä. Elukat oli mennyt rantaan, niin kauas, että ei niistä näkynyt juuri mitään. Aaro ei ainakaan ymmärtänyt, mitä me tultiin katsomaan. Vaikka yritin kuinka huutaa ja laulaa niille, niin eivät tulleet otukset lähemmäs (kas kummaa; Jonin kommentti) Mutta kyllä me sinnikkäät sissit mennään sinne vielä uudelleen.

Sitten odoteltiin, että mummi, pappa ja Elina tulis käymään. No lopulta ei tullut muita kuin Ellu, TOOOOSI pikaiseen. Olipas kiva nähdä neitiä näiden kaikkien kuukausien jälkeen. Harmi vaan, että oli niin kiire hänellä. Ei taas tiiä, koska taas näkee...

No, elämä jatkuu ja mentiin koko porukka pienvenesatamaan uittamaan Millaa. Kyllä vaan hauveli nautti uimisesta ja juoksemisesta. Siitä siis kertovat alla olevat kuvat.