Juhlakausi päätöksessä

Kolme viikkoa on juhlittu täyttähäkää jos jonkinmoista. Joulu, uusivuosi ja loppiainen (lue: isännän synttärit). Nyt alkaa todellakin riittää. Tänään, kun joulukuusta pois ajoin, jostain kantautui korviini, että tätä nuutinpäivääkin pitäisi vielä juhlistaa. Enpä tiedä. Arki alkaa tuntua ihan kivalta ajatukselta.

Meillä siis on joulukuusi kannettu pihalle ja koristeet kerätty laatikoihin. Niitä kyllä allekirjoittanut jäi kaipaamaan. Oli niin kodikas ja lämmin tunnelma. Sitäpä nyt sitten miettimään, miten sellaisen tunnelman saisi aikaiseksi myös arkeen. Tuntuu jotenkin niin kolkolta ja harmaalta. Hieman olen oloani lievittänyt noilla miljoonilla sisustusaiheisilla blogeilla. Niitä on mukava katsella ja ihmetellä, vaikka ei ihan kotona alkaisikaan noita toteuttamaan.

Käsitöitä aloin siinä joulun alla leipomisen ohella vääntämään. Ja nyt innostus edelleen jatkuu. Viime kuussa aloitetun huivin pituudesta puuttuu enää ehkä kymmenisen senttiä ja palmikkokuvioiset lapaset ovat valmistumassa täyttähäkää. Tänään leivoin kääretorttua ja muutamat maistuvaiset sämpylätkin olen pyöräyttänyt tämän vuoden puolella. Voileipäkakut onnistuivat ihan kivasti. Kehuja tuli, toivottavasti aitoja olivat, koska temppu uudistetaan taas ja vieraathan siitä eniten kärsivät. Suunnitelmissa olisi tehdä tällä viikolla vielä pullapitkoa, jotka toimitan pian synnyttävälle kaverilleni. Saa laittaa ne pakastimeen ja tarjoilla sitten synnytyksen jälkeen uteliaille vieraille. Idea tuli siitä, kun joskus kuulin, että näin on ollut tapana tehdä, kun tulee taloon perheenlisäystä. Minä vaan en ikuna kehtaa mennä kylään, kun vauva on kauhean pieni, jos ei ihan vartavasten pyydetä. Ja nykyään noita kutsuja ei kauheasti satele. Pitää aina itse kutsua itsensä... Eikä mekään kauheasti ihmisiä kylään olla pyydetty. Se halvatun telkkari taitaa olla syynä tähän.

Aaron vesirokko on nyt ohitse ja hoitoon pääsi maanantaina. Ihan innoissaanhan se on. Ikävä oli kavereita pitkän joulu/sairasloman aikana. Harmi vaan, että ensi viikolla oma hoitaja jää lomalle ja pitää mennä varahoitoon. Tosin onhan sielläkin ihan kivaa. Jos totta puhutaan niin varmaan kivampaakin. Enemmän eri ikäisiä lapsia ja erilaista touhua.

Isän ja pojan jo lähes perinteiseltä kävelyreissulta.