...vai pitäisikö sanoa kompuroiden. Ihan käsittämätön määrä lunta rojahti kirjaimellisesti niskaan maanantaina ja tiistaina. Ja pakkasia puski vielä päälle. Alettiin jo porukalla miettimään, että jos siirrettäisiin toi joulu helmikuulle ja vastaavasti juhannus vaikka elokuuhun. Olisi sitten jouluna talvista ja juhannuksena ihanan lämpimät ja tummenevat kesäyöt.Lumitilanne taitaa ihan tosissaan olla jo historiallinen täällä. Normaalia tai ei kevättä ei varmaan ikinä ole näin kovasti odotettu. Tiirailin tuossa Ilmatieteenlaitoksen sivuilta ensi viikon tilannetta ja ihan kivalta näyttää. Plussalle mennään ja aurinkoakin oli luvassa.
Tämä kirjoittaminen on nyt vähän harvempaa, kun ollaan päivät poissa kotoa. Arkikin on enimmäkseen hyvin samanlaista. Tämän tietsikan olen siirtänyt pois olkkarista, ettei liiaksi vaan veisi äipän aikaa iltaisin. Lisäksi ihan tajuton väsymys tekee sohvan melko kutsuvaksi. Siinä äkkiä unohtuu kaikki ylimääräinen. Niin kuin bloggailu ja käsityöt. Käsitöiden saralla on muutenkin hiljaista, kun on ollut mietinnässä, mitä sitä seuraavaksi tekis. Suunnitelmissa olisi tehdä pienet lapaset, sukat ja pipo pienelle kolmikuiselle tytölle. Ollaan siis menossa katsomaan pääsiäisenä Eurajoelle kaveriani. Olisi kiva viedäkin sinne jotain, kun ei olla heidän uudessa talossakaan koskaan käyty.
Vessahommista sen verran, että kotona tuo iso hätä saadaan tehtyä pottaan, mutta hoidossa se hoidetaan puistossa housuun. Kait tätä voi jonkinlaiseksi edistykseksikin sanoa. Harmi vaan, ettei ihan saatu ongelmaa poistettua. Voin vaan korvissani kuulla frouva Mikkosen kailotuksen.
Vaikka kovasti piti tänään kiltisti kotona sisätiloissa nököttää, niin ollaan jo käyty kyläilemässä ja kaupassa. Meitä pyydettiin taas leikkimään Artun luo. Ja mielellämme lähdettiin, vaikka juuri maanantaina siellä jo oltiin. Nopsaan kului aika siellä ja autoonhan Aaro sitten nukahti, kun vasta iltapäivällä tultiin kotiin. Nyt maistuu päiväuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti