Lopultakin lumet alkavat meidän pihalta katoamaan. Tosin ei ihan vielä viimeisimmästä nurkasta. Pihan kiertämiseen kuluu muutama hetki, kun pitää katsoa missä mallissa kaikki on talven jäljiltä. Ja lopulta huomaa, että tunti jos toinenkin on mennyt.
Viime vuonna saamani sinivuokko oli talven mittaan hieman huolen aiheena. Ilmalämpöpumpun vesi nimittäin jäätyi aika lähelle sitä ja oli ihan kymmenen sentin päässä, ettei sekin joutunut veden alle ja jäätynyt. Tänään sitten kävin katsastamassa TAAS tilanteen ja siellä möllötti pienet nuput. IHKUA!
Eipä silti ole nuo veden ja jään vallassa olleet kasvitkaan juuri kärsineet. Eli varmaan pelkoni olikin aika turha.
Tuntuu, että luonnolla on oikein kiire ottaa kiinni kaikki aika. Esikon lehdet jo törröttävät rinteessä näin kivasti. Tulppaanien lehdet on pullahtaneet saman tien maasta. Samoin narskujen. Puhumattakaan monista perennoista. Kiurunkannuksia odottelenkin jo.
Lumikelloja on taas piha pullollaan.Scillat eivät vielä kuki, mutta ei paljon puutu.
Omenapuut on saatu tänä vuonna jo leikattua. Niissä ei ollut niin kamalan paljon leikkaamista kuin viime vuonna, koska otettiin silloin aika kovalla kädellä. Itse leikkasin puuvajan takaa muutamia ryteköityneitä puskia. Toivottavasti vähän innostuvat kasvamaan.
Tänään, hetken kun ulkona sain oleskella, jatkoin piikkilanka-verkkoaita-vanhuksen rippeiden irrotusta takapihalla. Aika paljon sain irrotettua. Ja hyvä niin.
Sen verran kuitenkin tuota lunta on erinäisissä paikoissa, etten ihan haravoimaan alkanut, mutta ehkä ensi viikolla. Kukaties.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti