Heinäkuu

on mennyt taas pitkälle. Blogia ei paljon tule kirjoteltua, koska kuviakin tulee otettua tosi vähän. Lähinnä pihasta olen räpsinyt.

Aaro on ollut jo neljä viikkoa varahoitopaikassa, Vaahteramäessä. Vielä kaksi jäljellä. Kaikki on mennyt suhteellisen hyvin siellä. Vähän kränää kavereiden kanssa ym. normaalia. Aaro on käynyt myös mummin kanssa Muumimaailmassa. Siitä ei vanhemmille ole paljon kerrottu, paitsi mörön luolasta, joka kuulemma ole tosi pelottava. Kummien kanssa Aaro pääsi Zoolandiaan ja siellä oli mieleen jäänyt lähinnä käärmeet. Ja se, ettei Mirva ostanut hänelle moottorisahaa vaan t-paidan. No, arvaahan tuo kumpi on pojan mielestä kivampi. Mutta t-paidasta ainakin käy ilmi, missä on käyty ja voi sitten myöhemmin muistella reissua. Semmoinen kysymys kyllä heräsi noista huvipuistoista, että veikö Zoolandia meillä kuitenkin voiton. Ainakin aikuisten jutuista päätellen Muumimaailma ei loppupeleissä olekaan niin ihmeellinen kuin kuvitellaan.
Ukin luona Pernossa Aaro pitkästä aikaa pääsi vierailemaan ja leikkimään Nikon kanssa, vielä enempi pitkästä aikaa. Nyt sinne ollaan menossa koko ajan.

Aaron lomaan tuli ikävä kyllä muutos sen ensimmäisen viikon osalta. Hän ei pääsekään pohjoseen Elli-Nooraa katsomaan. Tosi harmillista, kun poika aina puhuu tuosta pikkuserkustaan. No, ehkä ensi vuonna. Sen sijaan Aaro saa viettää laatuaikaa isänsä kanssa täällä kotona. Ja sitten seuraavalla viikolla vielä äitinsä kanssa.

Meille vanhemmille ei ole juuri ihmeitä tapahtunut. Oltiin kuitenkin kesäteatterissa porukalla. Samppalinnassa pyörii tänävuonna esitys All-shook-up- Elvistellään, joka oli ihan hauska juttu. Perinteistä kesäteatteria sanoisin. Vaatii ihan omanlaisensa ajattelun, kun kesäteatteriin (tai teatteriin yleensäkin) menee. Ei tosikoille. Teatterin jälkeen vietettiin samalla porukalla iltaa täällä meillä, kun oli mummin ja papan 25-vuotis hääpäivä. Ihanaa grillata ja syödä ulkona katoksen alla. Ja ulkopuolella jylisi ukkonen. Suomen kesä...

Eniten yllätyin salaateista, joita olin väsäillyt. Katkarapu-cocktailia öljyssä paistetun paahtoleivän kanssa, kreikkalaistasalaattia (jota itse rakastan aina vaan) ja perunasalaattia. Siis todella yllätin itseni ja yleisöni.

Täällä kotona on lähinnä yritetty elää normaalia arkea, ilman turhia hössötyksiä. Tosin jäätelöä on mennyt tänä kesänä jo varmaan monta kiloa. Se maistuu ja yleensä sitä löytyy pakastimesta.

Aaron suusta:

Keskusteltiin hajulukoista saunassa isännän kanssa. Yht´äkkiä kuuluu lautasten kokoisten silmien säestyksellä: "Onko sillä Haju-ukolla silmät?" "Missä sen Haju-ukon koti on?" Yritäppä siinä selittää, että puhuttiin hajulukoista.

Yhtenä aamuna pohdittiin heti ylösnoustessa muurahaisjuttuja.
"Äiti, onko mulkuilla kynnet?" "Voiko mulkkuja paijata? Tai siis niitä mustiahan voi, mutta niitä toisia ei."

Lempparileikki kotona on tällä hetkellä bussi/kuljetusauto-leikki. Sohvat on autoja. Ja kirja, jossa on ratti ym. on ohjaamo. Sitten hän kysyy minne käännytään. Kuljettaa tavaroita, kuten postia, maitoa ym. Yksi mitä ihmettelen on myymäläauto-leikki. Mistä tuo lapsi tietää myymäläauton. Ei kai semmoisia enää paljon edes ole. Ja erittäin tärkeää, on vielä nuosta ylös "autosta", kun "takaluukku" oli sulkematta. Mihin kaikkeen voi lapsen mielikuvitus vielä yltää.