Pitäs varmaan...

...jotakin kuulumisia kirjoittaa näin syyskuun päätteeksi. Torstaina olen sitten virallisesti työtön, kun jalat vie kohti työkkäriä. Tämä vuosi oli sitten tässä. Siis töissä. Jos ei nyt ihmeitä tapahtuisi ja löytäisi jotain.

Mieli on silti yllättävän hyvä. Syysaurinko hellii. Saa laittaa villasukat jalkaan ja kumisaappaat on tarpeen, kun ulos lähtee.

Viikonloppu oli kyllä loistava. Tämä emäntä oli myymässä sadonkorjuumarkkinoilla, ns. mukavuusalueeni ulkopuolella. En ole mitään tämmöistä tehnyt varmaan 15 vuoteen. Muistuttakaa, jos olen. Kiitokset tästä kaikesta kuuluu kyllä Sonjalle ja lammasporukalle. Etukäteen hermoilin, että mitä tästä tulee, kun mitään myytävääkään ei ole. Sain väkerrettyä toistakymmentä purkkia hilloa ja omenoita kokosin toisten pihoilta, kun omat on lopussa. Ellan tuvasta sain vielä pöydän täytettä käsitöistä. Kaikki meni kaupaksi. Jopa muutama sukkapari löysi uuden omistajan. Tähän rumbaan voi ilolla osallistua toistekin. Ja joulumarkkinathan on tulossa piakkoin.

Sunnuntaina tehtiin työkavereiden kanssa kirpparireissu Turkuun. Sekin oli jotenkin terapiaa sielulle. Tein muutamia löytöjäkin: Aarolle Reiman hyväkuntoisen talvipuvun 10 egee, kolme paria hanskoja, muutama leipälautanen ja 4 vähän jouluista tablettia. No, joulu tulee ja täytyy olla valmiina.

Tänään on sitten leivottu piirakkaa ja putsattu akvaariota. Uloskin pitäisi mennä vielä, kun ilma on niin kiva.

Itse olen ollut terveenä, mutta pojat ei. Aarolla alkoi pari viikkoa sitten (synttäripäivänä) sitkeä ja korkea kuume. Viimeiset työpäivät sainkin suurinpiirtein viettää kotona. Viime viikolla alkoi flunssa ja se jatkuu edelleen sitkeänä yskänä. Saas nähdä koska loppuu. Isännällä on myös tämä sama taudinkuva.

Eli synttärit jäi meille aika pienimuotoiseksi, kun lapsiperheet jäi tulematta. Puolet kakusta on vieläkin pakkasessa. Kaunkohan sitä uskaltaa siellä pitää. Päivänsankari on kuvissa vähän väsähtäneen näköinen, mutta yllättävän hyvin jaksoi koko illan viihdyttää vieraita.

Kynttilöitä puhallettiin tovi, mutta sammuihan ne. Toisella kerralla meni paremmin.

Lahjojen availu oli aika hillittyä kuumeesta varmaan johtuen. Mutta kauan toivottu roska-auto paketista tuli ja kasvoille pieni hymy. Sunnuntaina saatiin tukkirekka ja nyt onkin pohdinnassa, että mitä siltä joulupukilta voisi nyt toivoa.

Aaro on nyt sitten neljävuotias.

Neuvolassa tutkittiin ja hutkittiin taas. Tänä vuonna oli kasvukäyrät kunnossa, mutta motoriikka ei. Tai ainakin jäi vähän epäselväksi, missä mennään. Odottelemme fusioterapiassa käyntiä. Äitinä olen sitä miletä, että mitään huolta ei pitäisi olla.

Aaro on nyt toistaviikkoa uudessa hoitopaikassaan Merituulen päiväkodissa. Uusi vilttitossu-ryhmä on alkanut ihan hyvin. Ja meilläkin arki rullaa mielestäni hitusen paremmin Aaron osalta. Illat sujuu paremmin. Poju jaksaa leikkiä itsekseenkin. Ja yllättävää itseyrittämistäkin on ollut.

Melkein kuukausi sitten oltiin työporukan kanssa Maarianhaminassa. Se oli sentään ihan kiva bonus, vaikka työt loppuikin näin aikaisin. Reissu oli tosi kiva. Katseltiin kaupungin puistoja ja shoppailtiin. Törsäsin jopa itseeni ja ostin korun Ele & Keleltä. Ihanan kaulakorun, jossa on pala Ahvenanmaan graniittia. Aarolle ja Jonille toin totta kai myös tuliaisia. Työpaikka tarjosi koko reissun ruokineen ja yöpymisineen.

Aika hieno postikortti tuli tästä, vaikka itse sanonkin.