Harmaudessa

on tarvottu koko marraskuu. Ainoa ilo on lähestyvä joulu ja sen suunnittelu.

Ensimmäiset piparit tuli leivottua jo viikon alussa. Yli 400 piparia. Satsi ei sentään ollut meidän kolme henkisen perheen tuhottavaksi, vaan Paraisten Kauppiaskadun joulun avaukseen torstaina ja Vanhan Malmin perinteisille joulumarkkinoille 12. joulukuuta. Toivottavasti riittävät.
Muuten päivät kuluvatkin kotona neuloen ja Aaron kanssa leikkien. Aaro ei oikein jaksaisi enää joulua odottaa. Lelukirjat on selattu moneen kertaan ja lelumainoksista tongitaan kaikki mahdollinen, mitä "mulla ei vielä ole". Kilttinä ei muisteta olla ja kun tontuista tulee puhe, muuttuu silmät lautasen kokoisiksi ja alkaa kyselytulva. Epäilen, että levottomuus vaan kasvaa, kun alkaa joulukuu ja kalenterien availu. Joululaulut ja koristeet vaan innostaa pientä.

Turun Sanomissa oli niin asiantunteva teksti kasvien kukkimisista ja sään lämpimyydestä näin marraskuussa. En kyllä jaksanut juttua lukea, mutta kasvifriikkinä, otti silmään kuvat ja niiden tekstit. Että voi olla tiedot päin mäntyä. Silti se aina lämmittää kun kasvit kukkivat näin syksyn harmaudessa, vaikkakin surkeina rääpäleinä. Ei olis kiva kesällä. Meillekin oli sisälle eksynyt perhosyllätys. Siinä se räpsytteli orkideojen seassa, laumasielu.