Aaro oli todella tyytyväinen, kun pääsi taas omaan hoitopaikkaansa. Itselläkin oli jotenkin rauhallisempi mieli, kun poika niin mielellään jäi hoitoon. Railia oli ilmeisesti ollut ikävä, kun moneen kertaan oli halittu maanantaina. Voi siis olla tyytyväinen hoitopaikkaan ainakin. Sääli vaan, että jossain vaiheessa on pakko saada Aaro isompaan ryhmään. Mutta siis aikamoista hymyä on ollut tämä viikko pikku-Aarolla.

Maanantaina käytiin myös visiitillä Koivuhaassa. Ruotsin serkut olivat lähdössä tiistaina kotiopäin. Harmi vaan, ettei nähty enempää. Mua harmittaa kyllä eniten se, etten ikinä opi juttelemaan niiden kanssa. Oma ruotsi on mitä on ja niiden skånen solkotus niin hirveetä. Ei millään pahalla... Mutta yritetty ainakin on. Pojat juoksi pitkin pihaa, Volvojen ympäri, peräkkäin ja kirkuivat. Hauskaa tuntui olevan. Aaro ihastui Emilin punaiseen ambulanssiin, joka nappia painamalla pitää "ihanaa" vii-uu, vii-uu-ääntä. Ilmeisesti melko aitoa! Siitä oli kaihoisaa luopua, mutta uskoihan se Aaro pienen itkun jälkeen, että sitä ei voi ottaa mukaan. Emil lahjoitti Aarolle hienon saippuakupla pyssynsä. Ei olla kaupasta semmoista löydetty.

Muutenkin on tällä viikolla löytynyt älyllistä elämää meidän pikkuherran päästä. Useaan otteeseen on jouduttu selittämään, ettei leluja ym. saa ottaa mukaan joka paikkaan. Ja välillä meidän selittelyt menee jopa läpi. Ei enää jokakerta hirveää huutoa, kun lelut joudutaan jättämään kotiin. Jihuu!

Myös puhetta on alkanut tulla aika kivasti. Voisi jopa väittää, että useimmiten äiti ja isi tietävät, mistä on kyse ilman suomi-siansaksa-sanakirjaa. Jotkut sanat tulee todella selvästi ja joskus jopa pari sanaisia lauseita.

Saatiin lopultakin hankittua meille petanki-peli. Perjantaina sitä testailtiin meidän takapihalla Kimmon ja Mairen kanssa. Taisi olla Lokalahden harjoitusleireistä vähän hyötyäkin, koska voitettiin heidät mennentullen.

Sinisade, jonka hankin tossa keväällä, sai muuten mennäviikolla vähän kyytiä. Oli aikamoiset tuulet parina päivänä ja koko kasvi putosi lattialle. Ruukku meni tietysti rikki :( ja jouduttiin hankkimaan uusi. Nyt on tuommoinen jalallinen ruukku, että ei varmasti putoa mistään. Naureskeltiin tässä, kun poliisiautot on pörränneet täällä Söderbyn mäessä vähän väliä ja jopa pihalla käyneet kääntymässä. Ehkä luulevat ton meidän kasvin olevan jotain huumekasvia. Hek Hek!!

Lauantaina oltiin mummin synttäreillä Raisiossa. Sitä ennen käytiin Plantagenissa. Aaro pääsi ekaa kertaa semmoiseen ostoskärryyn, joka on lasten leikkiauto. Aika nopeesti tykästyi siihen ja tästä lähin varmaan saa istua kaupassa semmoisessa kärryssä.

Mummilla oli aikas paljon vieraita. Aaro meni siellä seassa kuin pieni orava. Tarjolla oli Lapin herkkuja: kuivalihakeittoa, lapinrieskaa, hillaa ja juustoleipää kermavaahdon kera sekä tietysti perinteiset kakkukahvit. Oli oikein letkeä tunnelma ja mukava tavata vanhoja tuttuja. Pari pianon soittajaa piti tunnelmaa yllä. Pakko oli lähteä sitten illalla pois, kun Aaro alkoi väsymään.

Pikkupianisti

Todellinen taituri

Mutta mitä tapahtuukaan yön pimetessä, kun Aaro on laitettu nukkumaan. Sirrytään parvekkeelle vähän puhaltelemaan...

Aika rääviä vai mitä.

NII-IN SAIPPUAKUPLIA! ;D