Pukeutuminen

Elämä täällä saaristotien kupeella on tällä hetkellä melkoista taistelua. Ja taistelua erään kolmevuotiaan kanssa. Joululoma taisi olla pitkä ja tylsä, mutta ilmeisesti myös laiskanaolo maistuu. Mukavahan se tietysti on aamuisin ottaa iisisti ja katsella lastenohjelmia. Ei kiirettä mihinkään. Eihän ole omena kauaskaan puusta pudonnut. Laiskottelu on joskus kivaa.

Nyt sitten aamuisin lähtö hoitoon on erittäin vaikeaa. Tai pukeutuminen sinne. Itse ei viitsittäisi sormea nostaa, vaikka taitoa on jo yllinkyllin. Äitin pitäisi kaikki laittaa. Mutta tässä hotellissa sellainen palvelu alkaa olla vähenemään päin. Tietysti kiireessä on vähän pakko, mutta nyt kun kiirettä ei mihinkään ole, niin vaatteet pitäisi saada itse päälle. Yläkuva siis esittää sitä, kun vaatteiden vaihto on yllättäen vaihtunut vhs-arkkitehtuuriin. Kaikki muu vaan on mielenkiintoisempaa kuin pukeutuminen.



Nyt kun palmikkopipo ja lapaset lopultakin valmistuivat, päätin itselleni kyhätä kämmekkäät. Myös huivi odottaa loppukiriä. Noin 10 cm ainakin puuttuu. Sitä sitten illalla vääntämään, kun valkoista näkee vähän iltahämärässä neuloakin. Tästä mustasta langasta ei näe yhtään. Ja virheitä tulee vilisemällä. Illalla ajattelin tekaista yhden taikinan, josta aamulla leivon sitten tuoreita sämpylöitä. Toivottavasti tulee hyviä. Viime viikolla, kun tein kaverilleni niitä pullakransseja&pitkoja, tuli mieleen, että taidan kokeilla tehdä kierrepullia sillä omenahillotäytteellä. Tulee varmasti hyviä, jos vaikka vähän kanelia viskon sekaan. Tosin omenahillo tekee nykyisin kauppansa meillä ihan pahtoleivänkin päällä, Namskis!