Mörkö

Piti jo eiliseen postaukseen laittaa tämä hauskanen juttu.

Tässä yhtenä päivänä (niin kuin useimpina päivinä) meillä puhutaan kummituksista, hirviöistä ja möröistä. Ja tottakai sanotaan, että ei semmoisia tarvii pelätä, kun ei kerran ole olemassa...

Sitten mieleeni pälkähti yksi juttu. MÖRKÖHÄN itseasiassa ON OLEMASSA! Täältä, serkkuni blogista, näytin Aarolle kuvaa oikeasta Möröstä. Niinpä! Mörkö on iki-ihana pikku hauva. Sitä piti käydä vielä monet kerrat katsomassa.

Ja kas kummaa! Jo kahtena yönä peräkkäin on meitin poika ilman mitään huutoja tullut ihan itse isin ja äitin väliin. Mahtavaa! Ei tarvi herätä poitsua hakemaan. Toivottavasti tätä kestää. Herääminen keskellä yötä kolmevuotiaan karjuntaan on hermoja raastavaa.