Jättiläisten valtakunnassa

Siitä onkin kulunut jo melkein kaksi vuotta, kun viimeksi tuolla Lenholmassa käytiin. Aaro taisi kävellä jo ihan hyvin, mutta kanniskelua oli enimmäkseen se reissu. Tällä kertaa kierrettiin koko lenkki luontopolkua ympäri. Pari tuntia Aaro jaksoi juosta ympäriämpäri ihan leikiten. Kysyi vielä autossa, että miksi lähdettiin metsästä pois. Olisi kai jaksanut vieläkin.

Kiikarointi on kivaa.

Tällä kertaa lähdettiin ihan vaan retkelle. Tiedettiin kyllä, että mitään kukkamerta ei ole odotettavissa. Ajateltiin, että jos vaikka joku lintu bongattaisiin. Lähinnä katseltiin paikkoja toisenlaisesta perspektiivistä. Yleensä kun ollaan käyty, lähinnä keväällä, kun on kukkia ja vihreää. Emännän paratiisi.

Kaksihaarainen mänty.

Tammi pellon reunassa.

Kivoja pikkukiviä.

Meillä olikin oikein hauska pikkuretki. Ihanan aurinkoinen ilma. Kun oltiin lähdössä niin sää muuttui jo pilvisemmäksi. Kiikareilla katseltiin lintuja ja kuunneltiin. Kolmevuotias tietysti pitää omaa mökäänsä ja vaikea hänen oli ymmärtää, miksei voi kiljua ja huutaa. Huippihetki oli mehutauko kivellä.

Näkymä lintutornista lahdelle (Mattholmin flada). Tuolla jossain nököttää näkemämme kurki (vaimikäsenytoli).

Näkymä lintutornissa.

Perinteinen halkeamakuva.

Menninkäinen

Oisko nyt tämä sitä kilpikaarnaa?